Yksi uuni humisee tasaista taustamusiikkiaan. Toisen metalliluukku kolahtaa, kun kolmannen uunin sisällä käy liehuvan tulen iloinen rätinä. Kumea paukahdus kuuluu pihasaunan kiukaan kyljestä. Omakotitalon sielu on sen tulisijoissa. Tässä talossa niitä on peräti viisi. Ympäri vuoden käytössä olevilla uuneilla on jokaisella oma tarkoituksensa ja tarinansa.

Joulunalla leivinuunissa valmistetaan ruokia pitkin viikkoa. Keittiön aamunhämärässä pidellään pieniä tunnelmatulia ja nautitaan yön yli uunissa hautunutta puuroa tai rapeakuorista limppua.

Kevättalven valoisina päivinä kokoonnutaan yhteisten askareiden äärelle ruokatilaan. Pönttöuunin lämpö on lempeää ja laveaa. Uunissa räiskyvä tuli, sen tuoksut ja äänet antavat terapiaa kaikille aisteille.

Kesällä pihasaunan puukiuas lämpiää lähes päivittäin, mutta syksyn viiletessä käperrytään taas talon tulisijojen ääreen. Talvikausi alkaa juhlallisesti, kun takkaan sytytetään tulet ja lempituoli siirretään avotulen äärelle.

Pönttöuuni
Tiilistä lieriömäisen peltikuoren sisään muurattu pystyuuni, joka yleistyi Suomessa 1900-luvun alkupuolella, kaakeliuunia halvempana ja nopeammin pystytettävänä vaihtoehtona. Pönttöuuni varaa lämpöä hyvin, jopa 15-48 tuntia, uunin mallista ja rakenteesta riippuen.

Avotakka
Usein tunnelmatakaksi suunniteltu suuriaukkoinen tulisija, jossa elävä tuli tuottaa nopeaa lämpöä. Avotakka voi olla rakenteeltaan myös varaava, jolloin lämpö on ohjattu kiertämään uunin sisällä. Tällöin uuni toimii myös huoneen lämmittäjänä.

Leivinuuni
Suomalainen ruokakulttuuri on kehittynyt juuri uunin ympärille. Matala ja laakea tulipesä toimii hyvin erilaisten ruokien, leipien ja puurojen valmistamiseen. Uunin kokoa on aikoinaan mitattu ruisleivällä, ”seitsemän leivän uuni”.

Puukiuas
Nykyisin käytössä olevat kiukaat ovat saaneet muotonsa historian saatossa, monien erilaisten variaatioiden kautta. Keskeistä on kuitenkin yhä ”kivikasa” joka luovuttaa lämpöä nopeasti, mutta lyhytaikaisesti.